Akustikusneurinooma

Akustikusneurinooma on hyvänlaatuinen kasvain

 

Akustikusneurinooma on kuulo-tasapainohermon hyvänlaatuinen, harvinainen kasvain. Kasvohermo, tasapainohermo ja kuulohermo lähtevät aivorungosta ja kulkevat kallon sisällä. Ne kulkevat kallonpohjassa olevan luuaukon/kuulohermokanavan läpi sisäkorvaan. Kasvain saa alkunsa tasapainohermon pintasuojasolukosta luuaukon kohdalla ja alkaa täyttää tätä aukkoa. Lääketieteellinen termi onkin vestibulaarischwannooma.

Vuosittain tehdään 50-100 uutta AN-diagnoosia. Kasvain on aina hyvänlaatuinen. Se on kallon sisällä, mutta aivojen ulkopuolella. Tavallisimmat oireet ovat kuulonheikkenemä, tinnitus ja huimaus tai tasapainohäiriö. Akustikusneurinooma löytyy usein korvalääkärin tai neurologin käynnistämien tutkimusten jälkeen ja magneettikuvauksella päästään diagnoosiin. 

Hoitovaihtoehdot ovat leikkaus tai sädehoito tai kasvaimen seuranta. Leikkauksella kasvain on yleensä kokonaan poistettavissa ja se kasvaa harvoin uudelleen. Neurokirurgi ja korvakirurgi tekevät leikkauksen yhteistyönä. Isot kasvaimet aina leikataan, koska ne voivat aiheuttaa hengenvaarallista painetta aivorunkoon. Pieniä tai keskisuuria kasvaimia voidaan hoitaa myös stereotaktisella sädehoidolla. Pieniä kasvaimia ei nykyään leikata tai sädetetä heti, elleivät ne aiheuta haitallisia oireita. Kasvu saattaa olla hyvinkin hidasta, joten tilannetta seurataan magneettikuvauksen avulla vuosittain. 

Akustikusneurinoomat jaetaan kolmeen luokkaan koon perusteella: 1) pieni kasvain sijaitsee kokonaan kuulohermokanavan sisällä  2) keskisuuri kasvain koskettaa aivorunkoa, mutta ei deformoi sitä 3) suuri kasvain työntää aivorunkoa ja litistää neljättä aivokammiota 

Vaikka useimmiten leikkauksesta ei jää jälkioireita, voivat seuraukset joskus olla dramaattisempia kuin edeltäneet oireet. Kasvaimen vaikean sijainnin takia sitä on usein mahdotonta saada poistetuksi kokonaan aiheuttamatta potilaalle vaurioita, kuten kuulon menetystä. Jos kasvain on pieni ja irtoaa helposti, kuulon säilyminen on mahdollista. Leikkauksessa tavoitellaan aina myös kasvohermon toiminnan säilyttämistä. Kuulon menetys toisesta korvasta; toispuoleinen kasvohalvaus ja sen mukana silmäoireet ja puhumisen vaikeus tai toispuoleinen nieluhalvaus ovat esimerkkejä näistä oireista, joista monet lievittyvät toipumisen edetessä. 

Sairastunut tarvitsee tietoa oireista ja hän hyötyy tuesta ja ohjauksesta elämäntilannettaan pohtiessaan. Sairastunut ei aina saa tarvitsemaansa tukea ja tietoa sairauden selvitessä tai hoitovalintaa tehdessään tai siinä vaiheessa, kun hän leikkauksen jälkeen suunnittelee paluuta työhön tai aiempaan elämäntapaan.

AN-potilaat ovat hyvin pieni ryhmä sairaalan osastoilla. Kaikkien AN-sairastuneiden kanssa työskentelevien ammattilaistenkaan keskuudessa tämän harvinaisen sairauden oireisto ei ole tunnettu.  Sairastunut on usein hyvin yksin sairautensa kanssa, kun toista saman kokenutta ei kenties tapaa koskaan.  


Lähteet: Blomstedt, Göran ja Ramsay, Hans: Vestibulaarischwannooma: aktiivinen hoito vai seuranta? Duodecim 2014; 130:1413-1420

Suomen Akustikusneurinoomayhdistys ry: Potilasopas 2012