Akustikusneurinooma (AN)

eli vestibulaarischwannooma (VS) on kuulo-tasapainohermon hyvänlaatuinen, harvinainen aivokasvain. Kasvohermo, tasapainohermo ja kuulohermo lähtevät aivorungosta ja kulkevat kallon sisällä. Ne kulkevat kallonpohjassa olevan luuaukon/kuulohermokanavan läpi sisäkorvaan. Kasvain saa alkunsa tasapainohermon pintasuojasolukosta luuaukon kohdalla ja alkaa täyttää tätä aukkoa. Termi vestibulaarischwannooma kertookin tarkemmin sen sijainnin tasapainohermon pintasolukon kasvaimena.

Noin kaksi henkilöä 100 000:sta saa AN:n. Kyse on harvinaisesta sairaudesta. Se löytyy keskimäärin 46-58-vuotiaana ja sitä tavataan naisilla 10 % miehiä enemmän.  


Tarkempaa tietoa akustikusneurinoomasta ja hoitovaihtoehdoista

Oireet

Tyypillisiä oireita ovat esimerkiksi: 

toisen korvan kuulon heikkeneminen

  • huimaus, oksentelu, pyörryttävä olo
  • korvan soiminen (tai kohina, hurina tms) eli tinnitus
  • kasvojen toisen puolen tuntohäiriö
  • pahoinvointi matkalla, korkeilla paikoilla, vilkkuvaloissa tai meluisissa paikoissa
  • tasapainon epävarmuus: kompurointi, kaatuilu, törmäily huonekaluihin tai oven pieliin.
  • väsymys
  • päänsärky
  • toiskorvaisuus - stereokuulo heikentynyt

AN ja tasapaino

Akustikusneurinoomaa (AN) sairastavalla tasapainohäiriö on tavallinen. Usein se on ensimmäisiä oireita tästä kasvaimesta. Akustikusneurinooman eli vestibulaarischwannooman lähtökohtana on 95-prosenttisesti juuri tasapainohermo (n. vestibularis). Tasapainohermo yhdistyy kuulohermoon ja yhdessä tämä 8.aivohermo kuljettaa kuulo-ja tasapainotietoa sisäkorvan kuulo-ja tasapainoelimistä aivorunkoon aivojen käyttöön. AN vaurioittaa niin kuuloa kuin tasapainoakin kasvaessaan sekä siihen kohdistuvien hoitotoimien yhteydessä.

Tasapainohäiriöt ja niiden kuntoutus

Yksikorvainen, toiskorvainen

Yksikorvaisuus usein liittyy Akustikusneurinoomaan. AN-puoleinen korva on täysin kuuro tai ainakin kuulo on heikentynyt. Yksikorvaisuus tuo haasteita keskustelutilanteisiin. Silmä tarkkana on seurattava keskustelua. Täytyy joskus pyytää ihmisiä puhumaan vuorotellen ja aika usein on kysyttävä, 'voisitko toistaa'. 

Toiskorvaiselta puuttuu stereokuulo, eikä hän  kuule äänen suuntaa. Ääni kuuluu, mutta sen lähde ei heti selviä. Näön tai muiden vihjeiden avulla on yritettävä selvittää äänen suunta. Liikenteessä on oltava erityisen tarkkana!