Keskustelufoorumi

« aihelistaan

Leikkaukseen menossa


  • nimimerkki

    Jussi Nissinen

    7.6.2018 klo 11:18
    No niin, moi kaikille. Päivitän vähän omaa tilannettani tänne, tähän asti keskittynyt lähinnä lukemaan teidän muiden tarinoita. Minulla nyt vajaa 2vk leikkaukseen aikaa. Ensin kun neurologi soitti 17.5 heti magneetin jälkeisenä päivänä diagnoosin n.3cm akustikusneurinoomasta ja kiireellinen lähete Kuopioon leikkaukseen, tuli shokki ja ei tuntunu oikeen missään, olin vaan iloinen että oireille löytyi selkeä ja looginen syy. (Minulla perheessä 4 lääkäriä, äiti ja 3 siskoa, mutta eivät hekään, eikä työterveys ikinä oireitani ole tähän keksineet yhdistää, kertonee jotain harvinaisuudesta) Sitten meni viikko pelonsekaisissa tuntemuksissa, pelotti leikkaus ja pelotti mitä sen jälkeen. Mutta sitten kun leikkaava kirurgi soitti Kuopiosta ja aikataulukin selvisi ja viikolla aikaistui alkupääeräisestä suunnitelmasta,olo on viimeisen viikon ollut rauhallinen ja luottavainen. Nyt siis on aikataulu olemassa ja enää 2 viikkoa tätä piinaa ennen leikkausta. Ja niinkun Kuopiossa Immonen sanoi, tähän leikkaukseen ei kukaan ole kuollut, sekin tieto rohkaisee. Omaa oloa ei juuri nyt helpota se että 63vuotias setäni menehtyi juuri suusyöpäleikkauksen jälkeiseen keuhkokuumeeseen Töölössä, toki hänen yleiskuntonsa diabeteksen ja muiden sairauksien vuoksi oli jo todella huono ja leikkauksen riskit tiedossa.?
    Sairaslomalle jäin töistä kesäkuun alusta, kun keskittyminen työssioihin täysin nolla. Nyt pientä lenkkeilyä ja hampaiden hoitoa ja yritystä pysyä terveenä leikkaukseen asti, niin eiköhän tämä tästä.

  • nimimerkki

    Eräs acu

    7.6.2018 klo 21:59
    Hei, hienoa, että kerroit tuntemuksistasi ennen leikkausta. Olisi mukava kuulla myös toipumisajastasi. Tsemppiä leikkaukseen, olet varmasti hyvissä käsissä siellä Kuopiossa!

  • nimimerkki

    samoin ajatuksin

    10.6.2018 klo 17:54
    Hei ja kiitos, kun kerroit. Tarinasi on hieno; pohdittu ja vahva. Olisi kiva lukea näitä ajatuksia täällä enemmänkin.
    Aika iso akustikusneurinooma sinulta löytyikin. Tuolla tavoin itselläkin ajatukset kulkivat aikanaan, kun sai tiedon. Pelkoa ja luottamusta mielessä yhtä aikaa. Jälkikäteen tunsin vain helpotusta ja kiitollisuutta, kun leikkaus meni hyvin. Samaa toivon sinulle! Kyllä tämä tästä!

  • nimimerkki

    Hannele

    10.6.2018 klo 19:27
    Hei vaan leikkaukseen menijä ja muutkin! Kylläpä siellä Kuopion suunnassa osataan olla ripeitä leikkaukseen pääsyssä, hyvä näin. Itselläni on melko tuoreessa muistissa oma acuprosessini. Elokuussa -15 heräsin eräänä aamuna ja ihmettelin etten kuullut vasemmalla korvalla mitään. Korvapolilla jäätiin vaan odottelemaan kuulon palautumista. Puolen vuoden päästä pääsin magneettiin ja acu löytyi. Leikkauspöydälle Töölöön pääsin siitä 7 kuukauden kuluttua syyskuussa -16. Odottavan aika on pitkä ja mielessä pyörii monenlaista. Minun leikkaava kirurgini kehoitti minua olemaan menemättä nettiin ennen leikkausta. Ymmärrän hänen pointtinsa koska mieleen saattaa jäädä kaikenlaista painolastia. Minun 2,6 senttinen acuni leikkaus sujui suunnitellusti. Heräsin leikkauksesta rauhallisesti, eikä minkäänmoisia kipuja ollut silloin, eikä sen jälkeenkään. Myös tasapainon kanssa ei suurempia murheita. Kolme päivää leikkauksen jälkeen minulle tuli kuitenkin vasemman puolinen kasvohermonhalvaus. Hermo ei ollut katkennut. Kirurgi arveli, että minulla saattoi olla joku aivoverenkierohäiriö tms olinhan leikkaushetkellä 63 vuotias. Tässä iässä toipuminen on hitaampaa mutta sitä onneksi koko ajan tapahtuu. Alle viisikymppiset toipuvat kuulemma näissä kasvohalvaustapauksissa nopeammin. Olen lukenut myös näitä omakohtaisia tarinoita ja huomannut kuinka erilaisia meidän acukokemuksemme ovat. Itselleni ei jäänyt mitään kauhukokemusta leikkauksesta vaikka kaikki ei mennytkään kuten Strömsöössä. Luottavaisin mielin vaan leikkaukseen ja toipilasajalle!

« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Leikkaukseen menossa