Tiina, kerrotko koska sait diagnoosin ja milloin sinut leikattiin?
Minulla todettiin akustikusneurinooma kesällä 2020. Leikkauspäivä 14.4.2021 oli ennen poikani 18-vuotissyntymäpäivää. Lapseni ovat syntyneet 17.4.03 ja 22.4.05. Leikkaus ennen heidän juhlapäiviään tuntui hyvin surulliselta, vaikka sitä päivää olin jo kovasti odottanut. Vaikka tiesin, että saan äärettömän hyvää hoitoa ja ammattitaitoisen leikkaustiimin, silti pelkäsin leikkausta ihan hirveästi. Voimabiisini oli tästä huolimatta Lauri Tähkän Mä en pelkää.” Helppo nyt sanoa, mutta leikkausta ei kannata surra etukäteen.”

Olet työelämässä ja opiskelet, kerrotko mitä teet?
”Valmistuin syyskuussa 2021 kosmetologiksi ja kosmetiikkaneuvojaksi. Huhtikuussa suoritin lähihoitajan tutkinnon. Viime viikonloppuna sain suoritettua kolme LOVe-kurssia (lääkehoidon osaaminen) työpaikallani. Tällä hetkellä olen todella helpottunut ja onnellinen. Seuraava tavoitteeni on jalkojenhoitotyön osaamisala yrittäjän oppisopimuksella. Kesäkuun alkuun asti olen töissä lähihoitajana tuetun asumisen kehitysvammaisten yksikössä.”

Millä tavoin AN on vaikuttanut opiskeluusi/työn tekoosi?
”Leikkaus siirsi molempia opintojani syksyyn. Opiskelussa huomaan, että vaatii paljon enemmän lukemista, jotta asiat jäävät mieleen, vaikka voihan se toki iästäkin johtua (naurua). Yöunta tarvitsen enemmän. Aikaiset aamuheräämiset ovat vaikeita.

 Viime vuoden lopussa olin todella väsynyt. Silloin siirryin tekemään pelkästään keikkatyötä lähihoitajaopiskelijana. Näin pystyin itse määrittelemään työpäivät ja työajat. Tällä hetkellä teen töitä 70 %:sti. Se mahdollistaa sen, että voin ottaa lisävuoroja oman jaksamiseni mukaan. Lisäksi olen saanut tehdä töitä iltapainoitteisesti.”

Miten AN on vaikuttanut sinuun?
”Tämä kokemus on muuttanut minua ihmisenä. Muutos on ollut ainakin omasta mielestäni kohti parempaa. Saan kiitosta hoitotyössä empaattisuudestani. Se on lisääntynyt entuudestaan. Erilaisiin tilanteisiin on tullut enemmän positiivisuutta ja huumoria.

Ajattelen, että akustikusneurinooma kuuluu nyt minun elämäni reppuun ja otan jokaisen siihen tulevan asian yksi kerrallaan vastaan. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta nyt ajattelen, että olen kiitollinen saadessani näin harvinaisen sairauden. Tämä sairaus on antanut paljon enemmän kuin se on ottanut. Ainoa asia, jonka haluaisin takaisin on kykyni hymyillä.”

Mikä auttaa sinua jaksamaan?
”Kiitollisuus ihan kaikesta. Erityisesti omat lapset ja kaikki läheiset sekä vertaistuki. Sillä on suuri merkitys jaksamisen ja asioiden ymmärtämisen suhteen.”

Milloin liityit Sanyyn?
”Kun pääsin ulos lääkärin vastaanottohuoneesta magneettikuvien tulosten jälkeen, laitoin Googleen heti hakusanaksi akustikusneurinooma. Sitä kautta löysin yhdistyksen ja soitin vertaistukinumeroon. Puhelimeen vastasi silloinen puheenjohtaja Päivi Liippola. Sillä hetkellä minulla oli tunne, etten jaksa vastaanottaa omaa sairastumistani uutena kriisinä muiden edeltävien traumaattisten kriisien lisäksi. Soitto oli pelastukseni. Päivi sai minut rauhoittumaan. Sain häneltä tietoa ja uskoa. Taisin liittyä saman tien jäseneksi.”

Mitä haluaisit vielä sanoa Sanyn jäsenille?
”Tällainen on minun tarinani. Olen selviytynyt tästä opiskelujeni avulla. Selviytymiseen olisi voinut olla myös muitakin tapoja, kuten liikunta tai metsässä luonnon keskellä oleminen ja kulkeminen. Sen ei tarvitse olla suorittamista, vaan mikä kenellekin parhaiten sopii siinä elämäntilanteessa.

Toivotan kaikille ihanaa kesän odotusta ja kaikkea hyvää! Otan nyt mukillisen kahvia ja menen nauttimaan siitä ulos. Luonto on kauneimmillaan. Toivottavasti tulet mukaan Sanyn toimintaan. Saat vertaistukea ja voimme vaihtaa kuulumisia. Suosittelen näitä tapaamisia kaikille lämpimästi. ❤