Tervetuloa Sanyn blogin pariin
Tällä sivulla jaamme kokemuksia elämästä akustikusneurinooman kanssa: arjesta, tunteista, haasteista ja toivosta. Blogitekstit ovat sairastuneiden ja heidän läheistensä kirjoittamia näkökulmia, joissa jokainen tarina on ainutlaatuinen. Toivomme, että löydät kirjoituksista samaistumispintaa, tietoa ja vertaistukea.
Haluatko sinä tarttua kynään ja kirjoittaa kokemuksistasi? Ole yhteydessä Sanyn tiedottajaan Hannaan: sanytiedottaja(at)gmail.com.
.png)
Kuulovamma on muutakin kuin että ei kuule
Kuulovamma tarkoittaa kuuloa heikentävää vammaa. Kuulovammat aiheuttavat eriasteisia kuulovaikeuksia. Kuulovammainen ei siis kuule hyvin, ei ainakaan ilman apuvälineitä. Kuulovammoja on monenlaisia. Samalla tavoin kuulovamman vaikutukset voivat olla moninaisia. Oman kuulovammani taustalla on akustikusneurinooma, tasapainohermon pintasolukosta alkunsa saava hyvänlaatuinen aivokasvain. Akustikusneurinooman vuoksi toinen korvani on täysin kuuro. Korvan rakenteissa ei ole vikaa, mutta koska kuulohermo ja tasapainohermo ovat vaurioituneet, viesti ei pääse korvasta eteenpäin.
Kuurolta puolelta tulevia ääniä on vaikea kuulla
Vaikka toisessa korvassani on normaali kuulo, on kuurolta puolelta tulevia ääniä vaikea kuulla. Jos joku puhuu minulle takavasemmalta, en tavallisesti huomaa yhtään mitään. Ilman näköyhteyttä on vaikea tajuta, että joku yrittää puhua minulle. Koska kuulovamma ei näy päälle, puhuja todennäköisesti ajattelee, että onpa töykeä ihminen, kun ei reagoi puheeseen mitenkään. Kuulovamma tuo haasteita sosiaalisiin tilanteisiin.
Äänen lähdettä on vaikea löytää
Äänen suunnan tunnistaminen edellyttää kahta kuulevaa korvaa. Yksikorvaiselta puuttuu suuntakuulo. Lintuja on mukava havainnoida, mutta se on kovin vaikeaa, kun ei pysty paikallistamaan mistä liverrys kuuluu. Metsässä kulkiessa täytyy aina pitää näköyhteys kanssakulkijoihin: missä – täällä -huutelut ovat täysin turhia, kun ei ymmärrä mistä täällä-huuto kuuluu. Huudetut varoitukset vaikkapa kaupunkiliikenteessä tai avunhuudot ovat myös tehottomia, kun niiden lähteen sijainti jää arvoitukseksi. Kuulovamma on myös turvallisuuskysymys, sekä itselleni että muille.
Taustaäänet vaikeuttavat kuulemista
Yhdellä korvalla voi erottaa vain yhden äänen kerrallaan. Jos kaksi ihmistä puhuu yhtä aikaa, yksikorvainen ei saa selvää kummastakaan. Jos taustalla soi musiikki tai radio, tai ympäristö on muuten hälyisä, on kuuleminen todella vaikeaa. Kuuleminen tavallisissa kaupunkiympäristöissä ja työpaikoilla vaatii yksikorvaiselta jatkuvaa ponnistelua, jotta voisi saada selvän niistä äänistä, jotka on tarkoitettu kuultaviksi. Kuunteleminen kuormittaa ja aiheuttaa väsymystä. Kuulovammainen tarvitsee kuuloesteettömän ympäristön.
Jos ei kuule, ei voi ymmärtää
Arjen keskustelutilanteissa, esimerkiksi työpaikoilla, ihmiset puhuvat usein toistensa päälle. Silloin kuulovammainen ei saa selvää kenenkään puheesta. Se, että ei saa selvää muiden puheesta voi antaa vaikutelman, että ei ymmärrä. Kuulovammainen ei ole muita tyhmempi. Keskusteluun on vaikea osallistua, jos ei kuule mitä muut sanovat. Kuulovammainen voi osallistua tasavertaisena keskusteluun, kun kaikki puhuvat rauhallisesti ja selkeästi, kukin vuorollaan. Jos tiedät, että ryhmässä on mukana kuulovammainen, pidä huolta, että hän näkee kasvosi, kun puhut. Toisten huomioiminen keskustelussa ei ole keneltäkään pois, vaan helpottaa myös normaalikuuloisia.
Tarja